Työnohjaus vai coaching – miten valita?

Jos erottaminen tuntuu vaikealta, et ole todellakaan ainut asiaa pohtiva. Työnohjauksessa katsomme työtä: rooleja, rajoja, yhteistyötä, kuormitusta. Se on kuin rauhallinen näköalapaikka, josta työarki alkaa hahmottua. Coachingissa taas kirkastamme tavoitteen ja juurrutamme sen arkeen pienin askelin: mitä teet seuraavaksi, milloin ja miten se näkyy. 

Molemmat tuovat selkeyttä, mutta eri kulmasta. Tiedän tämän kokemuksesta, koska tarjoan itsekin työnohjausta niin Tampereella kuin etänä sekä coachingia etänä - käytännöllisesti, voimavaroista ammentavalla otteella.

Ohjausmenetelmän valinta kolmen kysymyksen valossa

Ajattele kolmea kysymystä:

1. Missä "kivi kengässä" tuntuu? Jos kipu on yhteistyössä, rajauksissa tai palavereissa, työnohjaus auttaa avaamaan solmuja. Jos kaipaat suuntaa ja konkreettista etenemistä, coaching on luonteva alku.

2. Etenetkö yksin vai yhdessä? Tiimin tai työyhteisön tilanteissa työnohjaus on tavallisimmin oikea ovi. Yksilön suunnan kirkastamiseen coaching toimii heti.

3. Kaipaatko ensin tilaa puhua ja tutkia vai heti askelia eteenpäin? Jos tarve on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, aloita työnohjauksesta. Jos haluat nopeasti selkeän rungon ja etenemisen seurantaa, aloita coachingista.

Kun et ole varma, valitse se, mikä keventää oloasi tällä viikolla. Useinhan riittää, että otamme ensimmäisen pienen askeleen: "Mikä muuttuisi, jos seuraavan kuukauden ajan…" - ja sitten kokeilemme.

Menetelmä ei ole myöskään sementtiin valettu

Menetelmävalinta ei tarkoita jäykkyyttä. Voimme sopia, että runkona on työnohjaus tai coaching, ja silti hetken aikaa tehdä toisin. Joskus asiakkaalla on tarve kuulla kokemukseen nojaavaa, konkreettista puhetta. Silloin olemme sopineet, että otan mentoriroolin esimerkiksi yhden tapaamisen ajaksi: tällöin jaan kokemustietoa ja esimerkkejä, joilla on vahva tarttumapinta käytäntöön. Sen jälkeen palaamme taas dialogiin ja ratkaisukeskeiseen etenemiseen. Kaikki sovitaan läpinäkyvästi, jolloin sinä valitset ohjauksen suunnan.

Pieni esimerkki

Kuvittele uusi esihenkilö, joka kantaa arjen vastuuta yksin. Ensimmäisellä kerralla hän tarvitsee tilan purkaa kuormaa ja jäsentää mitä vuorovaikutuksessa oikein tapahtuu — se on työnohjausta. Kolmannella kerralla hän haluaa 30–60–90 päivän rungon ja tavan seurata, että sovitut rutiinit pysyvät — se on coachingia. Eli samaan prosessiin voi mahtua molemmat työskentelytavat, kunhan ne palvelevat tarvetta oikeaan aikaan.

Kun valinta tuntuu yhä vaikealta

Jos vaakakupit heiluvat tasan, aloitamme lyhyellä tutustumisella ja päätämme yhdessä. Usein valinta syntyy jo kymmenessä minuutissa: kuulostaako tärkeimmältä yhteinen ymmärrys vai konkreettinen eteneminen? Kumpikaan ei ole "oikeampi" — on vain tilanteita, joissa toinen toimii nopeammin.

Lopuksi haluan sanoa tämän: vauhti ei ole sama asia kuin edistyminen. Edistyminen on sitä, että suunta selkenee ja arki muuttuu askeleenkin verran kerrallaan. Menetelmä on kartta, jolla kuljetaan maastossa, eli vaikkapa työyteisössä. Kun maasto muuttuu vaikkapa puiden kasvettua, kartta on edelleen hyödyllinen, kunhan sitä osaa soveltaa.

Eri ohjausmuodot voivat olla siis tarpeen eri tilanteissa - ja samassakin tilanteessa saatat hyötyä monenlaisesta asioiden prosessoinnista. Myös itsenäisesti voi lähteä työstämään asioita, ja tarkoitukseni onkin tarjota sivuilla pian tehtäviä ja materiaalia oman työstämisen tueksi. Toivottavasti seuraat matkassa!

💬 Jatketaanko keskustelua?

Kommentoi, kysy lisää sähköpostitse (terhi@terhinohjauspalvelut.fi) tai varaa maksuton 30 min etätapaaminen – etsitään sinulle toimivin tapa käyttää AI:ta ohjauksen tukena.